Julkaistu 27.2.2017
Olgan kolumni: Otetaan se maalaistyttö!

Reilut 20 vuotta sitten olin juuri Helsinkiin muuttanut, teatteriopinnoista haaveileva maalaistyttö, joka muutti pääkaupunkiseudulle tehdäkseen haaveistaan totta. Vanhemmat sponsoroivat vuokrarahat, mutta kaikki muu eläminen tarvitsi myös kustantaa jollain, etenkin kun opiskelupaikkaa ja opintotukia ei vielä ollut.

Tunsin Helsinkiä hyvin vähän ja lähdin keskustaan kävelylle sillä ajatuksella, että hankin töitä. Kuljeskelin kadulla, kummastellen ihmispaljoutta ja kurkin sisälle kauppoihin ja kahviloihin. En kuitenkaan uskaltanut mihinkään sisälle asti. Mannerheimintien Lasipalatsin takana oli pieni, erikoinen kirjakahvila. Sen nimi oli Meteori (myöhemmin Mbar) ja sisällä oli hiljaista. Katselin sisälle isojen lasi-ikkunoiden läpi. Pitkä kaunis tarjoilija oli pukeutunut kirkkaanoranssiin trendikkääseen essuun. Viimein rohkenin astua sisälle. Jonotin miesasiakkaan perässä korkean tiskin takana. Kun tuli minun vuoroni, sanoinkin: ”Eiku ei mitään”, ja käännyin lähteäkseni.

“Mitä asiaa sinulla olisi ollut?” nainen huikkasi perääni ystävällisesti.

“Mä olisin vaan kysynyt että olisiko teillä ollut töitä, mut ei teillä varmaan ole”, vastasin nolona.

“No vois meillä kyllä ollakin! Istutaanko alas?”

Istuimme alas, juttelimme ja joimme kahvit. Jännitin, sain puheripulin ja kerroin muun muassa etten osaa käyttää espressokonetta enkä ollut koskaan käyttänyt kassakonetta, mutta olin kyllä tehnyt tosi paljon heinätöitä ja teurastanutkin isän apuna Nurmeksessa. Kahvilan omistajakin kävi tervehtimässä. Kuulin että paikka oli avattu vasta kaksi viikkoa sitten ja siksi heillä oli kieltämättä tarvetta lisätyövoimalle. He lupasivat miettiä asiaa. Lähdin pois ja tarjouduin maksamaan kahvin. Molempia nauratti, ei kuulemma tarvinnut.

Omistaja kertoi myöhemmin, että hänen oli pakko palkata minut, koska olin jäänyt mieleen. Lisäksi kaunis tarjoilijanainen oli koko päivän kulkenut hänen perässään ja hokenut: Otetaan se maalaistyttö!

Ja niin he ottivat minut. Olin tuossa kahvilassa töissä kaiken kaikkiaan yli kahdeksan mahtavaa vuotta. Sinä aikana työ antoi minulle ystäviä, mahtavaa kokemusta, itsevarmuutta, vastuuntuntoa ja tietenkin rahaa opiskella ja valmistua näyttelijäksi.

Mbar suljettiin lopullisesti reilu vuosi sitten, minulle tuli uutisesta itku. Se paikka kasvatti ison osan minua aikuiseksi. Se myös opetti minulle, että epävarmempikin nuori työnhakija tarvitsee mahdollisuuden ja jonkun, joka huikkaa perään, pyytää istumaan ja tarjoaa kahvit.

Olga Temonen
Kirjoittaja on näyttelijä, televisio- ja elokuva-alan monitoimi-ihminen, ruokakirjailija ja hevosalan yrittäjä ja Duunista toimeen -hankkeen kummi.

Kolumni on julkaistu Duunista toimeen -hankkeen liitteessä 10.2.2017.